What it takes Suomen uinti ?

Olympiavuoden alkuun on taas hyvä palata blogin pariin tauon jälkeen. Tarkoituksenani on jälleen kirjoitella säännöllisesti juttuja ja haastaa myös muita kirjoittamaan blogiin. Pyrin pitämään kirjoitukset vapaamuotoisina ja ns. epävirallisen muotoisina. Enemmän siis ajatuksen virtaa ja pohdintaa kuin pykäläkielellä kirjoitettua faktaa. Aiheita on kertynyt paljon ja alan purkaa niitä jostain päästä. Lukijat saavat taas ehdottaa myös minulle toiveaiheita niin pyrin jollain aikajänteellä niihin paneutumaan.

Tätä kirjoittaessani istun Rion hotellin aulassa ja ulkona on +29 c ja sataa. Kosteus on käsin kosketeltavaa mutta nyt me tiedämme millaista Rion ilmasto on. Meitä kohtaan on ollut täällä paljon kiinnostusta mediankin puolelta ja meitä on kohdeltu enemmän kuin hyvin. Uintilehdestä voi lukea ajatuksiani leirin kulusta valmennuksen näkökulmasta.

Mediaa

Mediaa

Tähän blogiin ajattelin kuitenkin nostaa esiin käymämme keskustelun/ryhmätyön leirin alkutaipaleelta.

Pyysin uimareita ja valmentajia pohtimaan teemaa ”What it takes to be up there ? / mitä huipulle pääseminen vaatii ?” Kun ottaa huomioon, että pohtijoina olivat meidän tämän hetken kärkiuimarit ja heidän valmentajansa on varmasti mielenkiintoista käydä hieman läpi tuloksia.

Kaikki nostivat esiin pitkäjänteisyyden ja selkeät tavoitteet sekä sitoutumisen tekemiseen. Myös itsensä tunteminen ja kuunteleminen olivat kaikille tärkeitä. Elämän balanssi tuli myös esiin. Balanssilla tässä tarkoitettiin sitä, että urheilijan tulee olla urheilija 24/7 mutta samalla säilyttää elämässä myös sopiva määrä vastapainoa uinnille. Se miten paljon vastapainoa kullakin on on hyvin yksilöllistä. Huipulle päästäkseen on urheilijan oltava myös terveesti itsekäs ja osattava priorisoida asioita oikeaan suuntaan. Pienet valinnat arjessa hyvin pitkälle säätelevät sitä mihin suuntaan aletaan kulkemaan. On myös osattava reagoida muuttuviin tilanteisiin koska kaikkea ei voi suunnitella etukäteen.

Itseensä luottaminen ja itsensä jatkuva uudelleen haastaminen tekemään asioita paremmin olivat tärkeitä teemoja. Tietysti myös riittävään lepoon haluttiin kiinnittää huomioita.

Lopuksi varsinkin valmentajien keskustelussa korostui kurinalaisuus (itsekuri). Jokaisessa harjoituksessa pienet asiat voi tehdä kohtuullisesti tai loistavasti ja näistä valinnoista kertyy sellainen massa valintoja joka hyvin pitkälle ohjaa urheilijan kehitystä. Jos urheilija ei tee harjoituksia itselleen ei uran kehitys johda kovinkaan pitkälle.

Tässä alla vielä kuvina mietinnän tuotoksia. Hyvää alkanutta uintivuotta kaikille !

WP_20160120_14_06_06_Pro WP_20160120_14_06_20_Pro WP_20160120_14_06_33_Pro WP_20160120_14_06_42_Pro

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.