Mitä? Kuka? Miksi?

Vetopituutta blogin tarkoituksena on ottaa esille uintivalmennuksen käytännön asioita. Blogissa puhutaan valmennuksen päivittäisestä konkreettisesta tekemisestä. Kirjoitukset pyrkivät olemaan ajatuksia herättäviä ja on toivottavaa, että lukijat kommentoivat niitä. Tavoitteena on herättää rakentavaa keskustelua päivittäisvalmennuksesta ja näin antaa suomalaisille valmentajille uusia ajatuksia altaiden laidoille.

Blogi toimii myös Facebookissa.

Kirjoittajana toimii Suomen Uimaliiton nuorten olympiavalmentaja Jari Varjonen, mutta palstalla saattaa olla myös vierailevia kirjoittajia.

6 vastausta artikkeliin ”Mitä? Kuka? Miksi?

  1. Pia

    Todella hienoa että valmentajat voivat yhteisen forumin kautta vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia, tätä on odotettu.

    Vastaa
  2. SH

    Logo on ehkä hirveintä matskua. Vaadin että jarbas suunnittelee myös liiton uuden ulkoasun! :)

    Vastaa
  3. coutsi

    Hienoa että on taas olemassa palsta missä voi vaihtaa ajatuksia ja kommentteja valmentamisesta. Vanha uinti.org myös palveli kyseistä asiaa, mutta ei tainnut sitten olla kovin pitkäikäinen asia.

    Vastaa
  4. Antti M

    Moikka. Olis kiva saada tietoa pelottavasta möröstä nimeltään ylikunto. Paljon puhutaan, että on ja tulee kovasta harjottelusta. Harvemmin vaan siitä, mikä menee harjoittelussa pieleen, miten ylikunnosta pääsee yli ja miten motivoida uimaria ylikunnon aikana. Vois olla ihan hyödyllistä uusille ja miksei vanhemmillekin valmentajille jakaa tietoa ko asiasta

    Vastaa
  5. Jyrki Turunen

    Olen lukenut ylikunnosta hieman ja kirjallisuuden perusteella palautumiseen saattaa mennä vuosia. Olen kiinnostunut ylikuntoasiasta, mutta sitä on tutkittu käsittääkseni suhteellisen vähän. Itselläni on selkävamma ja rasitun melkoisen vähillä harjoitusmäärillä, vaikka kunto on sinällään hyvä. Levon ja harjoittelun oikea suhde on varmasti tärkeää, lepohan voi tarkoittaa esimerkiksi ei lajityypillistä liikuntaa vapaapäivinä. Ongelmat eivät varmastikaan perusterveellä ihmisellä ole ylitsepääsemättömiä, koska itsekin olen löytänyt ratkaisuja selkävammasta ja iästä 39-vuotta huolimatta. Kieltämättä joutuu harjoittelemaan kovaa ja hyvin epätyypillisiä harjoituksia. Ongelma on väsyminen, mielestäni ylikunnosta ylipääseminen on myös mentaalinen juttu, onko valmis tekemään myös jotain muuta, kuin uimaan, jos ei vain malta levätä esim. siinä pelossa, että kunto ja nopeus laskevat levon seurauksena. Oikean harjoitusohjelman löytäminen saattaa olla työlästä, varsinkin suuremmissa ryhmissä. Kysymys lienee myös siitä haluaako oikeasti uimariksi vai ei. Myös kehitys tapahtuu hitaasti joillakin alueilla ja herkästi saattaa käydä niin, että tekee vain niitä vahvoja alueita, koska saattaa tuntua ettei pienemmillä osa-alueilla niin suurta merkitystä ole, mutta jos kysymys on sadasosista tai kymmenyksistä, niin pienten asioiden merkitys korostuu. Näitä pieniä asioita tulee korostaa hyvinkin alkuvaiheessa, koska niiden kehittymiseen kuluu vuosikausia. Tietenkin sekin onko kyseessä harrastelijamainen ja ammattimainen toiminta tavoitteen saavuttamiseksi: ammattimaisessa toiminnassa ylikuntoa harvemmin tullee, ylikuntoasiassa on aina jotain harrastelijamaisuutta, vaikka kilpailutulokset olisivatkin hyviä.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.